Tutulla porukalla otettiin jälleen osaa jo perinteeksi muodostuneeseen Helsingin lohikisaan. Tänä vuonna säät suosivat kalastajia ja merellä oli varsin mukava keikkua aikaisista herätyksistä huolimatta.
Ensimmäisen päivän paikan valinta ei osunut ihan nappiin ja pyöriteltiin alueen "ottipaikkoja" ilman vilaustakaan eväkkäistä. Toiselle päivälle saatiin tutuilta vinkit suuresta täkyparvesta hiukan etelämpänä ensimmäisen päivän paikastamme, joten suunta oli selvä lauantaille.
Lauantaina parvi paikallistettiinkin hyvin nopeasti ja parin tunnin hinkkaamisen jälkeen saatiin ensimmäinen kontakti kalaan. Takilan ylemmästä 3.7kg lohi kelpuutti lapinkulta-huppulla varustetun salakan. Toinen kala kävi vielä vapauttamassa takilan, mutta ei kestänyt kiinni.
Sunnuntaille saatiin pusiilinen minikokoista salakkaa lisää, kun kalojen syönnöksessä tuntui olevan hyvinkin pientä hailia. Aamuvarhain kurvailtiin taas saman parven ympärille ja odottelu alkoi. Takilasta ison okin takaa naputteli tasaisin väliajoin neljä puolen metrin pikkulohta ,jotka vapauteltiin. Välissä plaanarista tuli yksi rapia 50cm taimen, joka sekin vapauteltiin. Kilpailu-ajan ehtoo puolella takilaan narahti hiukan vauraampi otus, joka pienen väännön jälkeen kammettiin kyytiin. Painoa kalalle oli kertynyt 4.8kg. Viimeiset pikkusalakat oli käytetty, mutta onneksemme lohi oksensi lattialle pienen hailin, joka oli priimakunnossa. Virittelin kyseisen hailin levyn taakse ja takila takaisin pyytämään vielä viime minuuteiksi. Vehkeitä ylös nostaessa kyseinen pikkuhaili kelpasi kalalle, harmittavasti lohi oli taas alamittainen, joten puntarille ei ollut viemistä kuin yhden kalan verran.
Tuloksissa ei päästy juhlimaan, mutta nimet saatiin sentään listaan. Kalojen kokoa kun ei pääse valikoimaan, tällaista on lohenuistelu.
